Chicken Gun

Analyysin teki Appwesome

Chicken Gun on vauhdikas toimintapeli, jossa kanat eivät jää pihalle nokkimaan jyviä, vaan ottavat toisistaan mittaa viiden pelaajan joukkueissa. Minulle sen viehätys syntyy juuri ristiriidasta: ulkoasu on hassu ja kevyt, mutta ottelut vaativat nopeaa reagointia, liikkumista ja jonkin verran joukkueajattelua. Se sopii hyvin lyhyisiin pelisessioihin, kun haluan tehdä puhelimella jotain aktiivista ilman pitkää tarinaa tai monimutkaista valmistelua.

Peli on ChaloAppsin kehittämä ilmainen toimintapeli, jonka ikäraja on PEGI 12. Se toimii Android-laitteilla, joissa käyttöjärjestelmä on vähintään 8.0, ja nykyinen versio on 6.0.011. Pelin suosio näkyy siinä, että sitä on asennettu yli 50 miljoonaa kertaa. Keskimääräinen arvosana on 4,4, ja arvioita on kertynyt noin 836 tuhatta. Nämä luvut eivät yksin ratkaise, pidätkö pelistä, mutta ne kertovat, että kyse ei ole pienestä kokeilusta vaan laajasti pelatusta mobiilitoiminnasta.

Miltä Chicken Gun tuntuu ensimmäisillä pelikerroilla?

Ensimmäinen vaikutelma on tarkoituksella kaoottinen. Kanahahmot, aseet ja ympäristö muodostavat sarjakuvamaisen kokonaisuuden, joka ei yritä näyttää realistiselta sotapeliltä. Tämä tekee kynnyksestä matalan: peliin on helppo suhtautua leikkinä, vaikka ottelussa joutuu silti seuraamaan vastustajia, suojaamaan omaa asemaansa ja päättämään nopeasti, milloin hyökätä.

Viiden vastaan viiden joukkueasetelma antaa otteluille enemmän merkitystä kuin pelkkä yksilöiden välinen ammuskelu. En voi vain juosta jatkuvasti eteenpäin ja olettaa pärjääväni, sillä vastustajia tulee useasta suunnasta ja oma joukkue vaikuttaa tilanteeseen. Käytännössä parhaat hetket syntyvät silloin, kun liike, tähtääminen ja muiden pelaajien toiminta osuvat samaan rytmiin.

Ohjaustuntuma ratkaisee paljon. Kosketusohjaimilla tähtääminen ei tunnu kaikille heti luontevalta, varsinkaan jos puhelimen näyttö on pieni tai sormet peittävät osan näkymästä. Ensimmäisissä otteluissa kannattaa keskittyä enemmän liikkumisen ja kameran hallintaan kuin täydelliseen osumatarkkuuteen. Kun perusliike alkaa sujua, peli muuttuu huomattavasti miellyttävämmäksi.

Pidän siitä, että pelin huumori pehmentää häviämistä. Kun hahmo on kana ja tapahtumat näyttävät tarkoituksella liioitelluilta, tappio ei tunnu yhtä raskaalta kuin vakavammassa kilpailullisessa räiskintäpelissä. Silti toistuvat epäonnistumiset voivat ärsyttää, jos oma joukkue ei toimi yhdessä tai ottelu tuntuu yksipuoliselta. Tämä on tärkeä ero: ulkoasu on rento, mutta kilpailullinen rakenne voi synnyttää aivan aitoa painetta.

Kenelle peli sopii parhaiten?

Suosittelen tätä erityisesti pelaajalle, joka haluaa nopeasti käynnistyvän joukkuepelin ja pitää hieman absurdista visuaalisesta tyylistä. Se toimii hyvin esimerkiksi lyhyenä taukopelinä, kun aikaa on vain muutama minuutti ja haluan yhden tai pari ottelua ilman pitkää sitoutumista. Myös kaveriporukalle se voi olla hauska vaihtoehto, jos kaikki pitävät kevyestä, räväkästä toiminnasta.

Sen sijaan pelaaja, joka etsii hidasta yksinpeliä, syvää tarinaa tai tarkasti tasapainotettua taktista kokemusta, saattaa pettyä. Chicken Gun ei ole paras valinta myöskään silloin, jos sarjakuvamainen kanateema tuntuu lapselliselta tai jos kosketusnäytön tähtääminen on sinulle jatkuva este. Tavallinen konsoli- tai tietokoneräiskintä tarjoaa yleensä tarkemman ohjauksen, suuremman näkymän ja paremman tuntuman pitkissä pelisessioissa.

Arjen pelitilanne, jossa se toimii

Ajattelen esimerkiksi bussimatkaa tai odotustilannetta, jossa en halua avata pitkää roolipeliä. Käynnistän pelin, osallistun otteluun ja voin lopettaa sen jälkeen, kun tilanne on rauhoittunut. Tällaisessa käytössä sen nopea toimintapainotus on vahvuus. Peli ei vaadi minulta pitkää tarinan muistamista tai kartan opettelua ennen kuin voin tehdä mitään mielekästä.

Toisaalta lyhyet sessiot eivät aina pysy lyhyinä. Jos ottelu päättyy tappioon oman joukkueen huonon yhteistyön vuoksi, seuraava peli houkuttelee helposti heti perään. Tämä on tavallinen kilpailullisen pelin koukku, mutta tässä värikäs ulkoasu voi peittää sen, kuinka nopeasti aikaa kuluu. Jos pelaan ennen nukkumaanmenoa, asetan mieluummin itselleni etukäteen yhden tai kahden ottelun rajan.

Vauhti riippuu myös omasta pelityylistä

Kun puhun pelin vauhdista, tarkoitan ennen kaikkea sitä, kuinka nopeasti tilanteet vaativat minulta päätöksiä. Joukkueottelussa en voi keskittyä rauhassa yhteen vastustajaan, jos muu ympäristö muuttuu samalla. Jos tähtään pitkään, liike jää helposti jälkeen; jos taas liikun koko ajan, osumatarkkuus kärsii. Aloittelijana kannattaa löytää näiden väliin oma rytmi sen sijaan, että yrittää jäljitellä pelaajaa, joka näyttää liikkuvan tauotta.

Käytännöllinen kokeilu on pitää ensimmäisissä peleissä katse enemmän omassa sijainnissa kuin tuloksessa. Jos joudun usein kääntymään kiireessä tai menetän vastustajan näkyvistä, hidastan hetkeksi ja valitsen vähemmän avoimen reitin. Tämä ei tee otteluista rauhallisia, mutta auttaa erottamaan oman hätäilyn pelin varsinaisesta vauhdista. Minusta se on hyödyllinen tapa arvioida, pidänkö pelin temposta vai en.

Kun ruutu käy kiireiseksi

Raskaammalta peli tuntuu etenkin silloin, kun yritän tehdä monta asiaa yhtä aikaa: liikkua, seurata useita pelaajia ja korjata tähtäystä nopeasti. Puhelimella tämä kuormittaa myös omaa keskittymistä, vaikka en olisi pelannut pitkään. Jos alan tehdä hätiköityjä liikkeitä tai en enää hahmota, missä joukkueeni on, pidän pienen tauon ennemmin kuin jatkan automaattisesti seuraavaan otteluun.

Myös näytön koko vaikuttaa siihen, kuinka selkeältä toiminta tuntuu. Pienellä ruudulla sormien sijoittelu voi peittää näkymää juuri silloin, kun haluaisin seurata ympäristöä. Tällöin voi auttaa, että pitää otteen mahdollisimman vakaana ja muuttaa vain yhtä asiaa kerrallaan: ensin liikesuuntaa, sitten kameran asentoa. En odota tämän poistavan kosketusohjauksen rajoja, mutta se vähentää turhaa sähläystä.

Jos pelaan julkisessa kulkuneuvossa, valitsen mieluummin hetken, jolloin pystyn pitämään puhelimen vakaasti. Tärinä, ahtaus tai tarve nousta kyydistä voi tehdä nopeasta tähtäämisestä hankalaa. Peli sopii lyhyisiin taukoihin, mutta se ei ole ihanteellinen jokaiseen taukotilanteeseen: kesken kiireisen ottelun lopettaminen ei tunnu yhtä luontevalta kuin rauhallisemman yksinpelin sulkeminen.

Rahankäyttö, etenemisen paine ja reiluuden tunne

Chicken Gun on ilmainen ladata, mutta siinä on sovelluksen sisäisiä ostoja. Playn kautta laskutettavien ostojen hintahaarukka on 1,09–114,99 euroa. Tämä on olennainen tieto ennen aloittamista, vaikka en halua tulkita pelkän hintahaarukan perusteella, kuinka usein ostoksia peli käytännössä tarjoaa tai mitä niillä tarkalleen saa.

Oma suhtautumiseni on varovainen: ilmaispeliä voi kokeilla ilman ostosta, mutta maksupäätös kannattaa tehdä vasta sen jälkeen, kun olen nähnyt, tuntuuko peruspeli itsessään hauskalta. En maksaisi vain siksi, että haluan pysyä muiden tahdissa tai päästä eroon hetkellisestä turhautumisesta. Jos peli alkaa jatkuvasti muistuttaa ostamisesta, kokemus muuttuu helposti leikistä suorittamiseksi.

Reiluuden kannalta tärkein kysymys on, vaikuttavatko ostettavat asiat suoraan otteluiden voimasuhteisiin vai liittyvätkö ne lähinnä ulkonäköön tai muuhun sisältöön. Pelin yhteydessä vahvistettu tieto kertoo ostojen hinnat, mutta ei riitä yksin ratkaisemaan tätä kysymystä. Siksi en lupaa, että kaikki ottelut ovat täysin tasavertaisia, enkä myöskään väitä päinvastaista. Pelaajan kannattaa tarkistaa ostoksen sisältö pelin omasta näkymästä ennen maksamista.

Minulle hyvä nyrkkisääntö on pelata ensin ilman ostoksia useita kertoja ja tarkkailla omaa tunnetta. Tuntuuko häviäminen siltä, että minun pitää opetella liikkumaan ja tähtäämään, vai siltä, että vastustajalla on jatkuvasti etu, jota en voi saavuttaa pelaamalla? Ensimmäinen tunne kertoo yleensä harjoittelun tarpeesta. Jälkimmäinen on merkki siitä, että kannattaa pysähtyä ja arvioida, haluanko käyttää rahaa juuri tähän kokemukseen.

Edistyminen ei saa muuttua velvollisuudeksi

Toimintapeleissä eteneminen voi olla motivoivaa, koska jokainen ottelu antaa syyn yrittää uudelleen. Chicken Gunin kohdalla pidän parhaana lähestymistapana sitä, että keskityn omaan pelaamiseen enkä rakenna koko kokemusta jatkuvan parantamisen ympärille. Jos yritän voittaa jokaisen ottelun, hauska kanateema menettää nopeasti keveytensä.

Yksi hyödyllinen tapa pelata on vaihtaa tavoitetta ottelusta toiseen. Välillä keskityn pysymään hengissä, välillä tarkkailen kartan reunoja ja välillä harjoittelen sitä, etten ryntää ensimmäisen vihollisen kimppuun. Näin tappioistakin saa jotain irti. Tämä on erityisen tärkeää kosketusohjauksella, jossa pienetkin virheet kameran liikkeessä tai sijainnissa voivat ratkaista kohtaamisen.

Jos peli alkaa tuntua työltä, tauko auttaa enemmän kuin impulssiostos. Ilmainen rakenne tekee kokeilemisesta helppoa, mutta se ei tarkoita, että jokainen lisäostos parantaisi peruskokemusta. Minusta paras arvo syntyy silloin, kun peli toimii jo ilman maksamista ja ostaminen on korkeintaan harkittu lisä, ei pääsylippu hauskuuteen.

Kolme käytännön havaintoa, jotka auttavat aloittajaa

• Älä arvioi peliä ensimmäisen ottelun perusteella. Käytä aluksi aikaa kameran, liikkeen ja tähtäyksen yhteensovittamiseen, sillä kosketusohjaus tuntuu helposti kömpelöltä ennen kuin sormien paikat vakiintuvat.

• Joukkueottelussa oma sijainti voi olla tärkeämpi kuin yksittäinen näyttävä hyökkäys. Jos ryntäät yksin avoimelle alueelle, saatat menettää mahdollisuuden auttaa joukkuetta, vaikka onnistuisitkin osumaan yhteen vastustajaan.

• Pidä ostot erillään pelitaidosta. Ensin kannattaa selvittää, pidätkö itse otteluiden liikkeestä ja rytmistä; vasta sen jälkeen on järkevää tutkia, tarjoaako jokin maksullinen sisältö sinulle oikeasti arvoa.

Nämä eivät ole taikatemppuja, mutta ne muuttavat kokemusta. Erityisesti toinen kohta jää helposti huomaamatta, koska hassu ulkoasu kannustaa sooloilemaan. Viiden pelaajan joukkuepelissä kärsivällisyys on kuitenkin usein hyödyllisempää kuin jatkuva eteenpäin juokseminen.

Toimiiko se vakaasti ja mitä laite jaksaa?

En lupaisi samanlaista sulavuutta jokaiselle puhelimelle: laitteen ikä, käytössä olevat sovellukset ja verkkoyhteys vaikuttavat siihen, miltä verkkopeli tuntuu. Jos peli nykii tai ohjaus tuntuu viiveiseltä, erotan ensin kaksi asiaa: hidastuuko kuva vai reagoiko ottelu viiveellä. Ne tuntuvat pelaajasta samankaltaisilta, mutta jälkimmäinen voi liittyä yhteyteen eikä puhelimen suorituskykyyn.

Ennen kuin syytän peliä, suljen taustalla tarpeettomasti pyörivät sovellukset ja kokeilen vakaampaa verkkoyhteyttä. Jos ongelma toistuu vain ruuhkaisessa verkossa, se ei vielä kerro, että peli olisi muuten epävakaa. Vastaavasti jos kuva hidastuu myös muissa tilanteissa, laitteen kuormitus voi olla osa kokemusta. Tämä on käytännöllinen tarkistus, koska turha uudelleenasennus tai ostosten tekeminen ei korjaa heikkoa yhteyttä.

Androidin vähimmäisvaatimus kertoo, että peli on tarkoitettu vähintään versiota 8.0 käyttäville laitteille, mutta käyttöjärjestelmä ei yksin takaa mukavaa pelikokemusta. Pitkä ottelusarja voi tuntua raskaalta myös siksi, että keskittyminen ja ruudun seuraaminen kuluttavat energiaa. Jos puhelin lämpenee tai akku hupenee tavallista nopeammin, pidän tauon ja suljen pelin kokonaan. En lähde lupaamaan tiettyä akunkestoa tai suorituskykyä, sillä ne vaihtelevat laitteittain.

Kun yhteys tai ottelu katkeaa

Verkkopelissä yhteysongelma voi pilata juuri sen ottelun, johon on ehtinyt keskittyä. Jos yhteys katkeaa, tarkistan ensin, jatkuuko ongelma muissa sovelluksissa ja toimiiko verkko muuten. Sen jälkeen avaan pelin uudelleen vasta, kun yhteys näyttää vakaalta. Tämä ei takaa, että keskeytynyt ottelu palautuu, mutta auttaa välttämään sitä, että lähden heti takaisin samaan epävakaaseen tilanteeseen.

Jos ongelma ilmenee toistuvasti vain yhdessä pelissä, kirjaan mieleeni, tapahtuuko se tietyssä verkossa vai kaikkialla. Näin saan paremman käsityksen siitä, onko kyse omasta yhteydestä vai pelin toiminnasta. Minusta tämä on parempi tapa arvioida luotettavuutta kuin päätellä yhdestä huonosta kierroksesta, että peli olisi aina epävakaa. Samalla on reilua sanoa, että verkkoyhteyden varassa pelaaminen tekee siitä huonomman valinnan paikkoihin, joissa yhteys katkeilee usein.

Vertailu muihin mobiilitoimintapeleihin

Chicken Gunin vahvuus on persoonallinen yhdistelmä: joukkuepohjainen toiminta on helposti lähestyttävässä kanamaailmassa. Monet muut mobiiliräiskinnät tavoittelevat vakavampaa sotilasilmettä, realistisempaa tunnelmaa tai laajempaa kilpailullista rakennetta. Niihin verrattuna tämä on kevyempi ja oudompi, mikä voi olla juuri syy valita se.

Jos haluan mahdollisimman tarkan tähtäyksen, syvällisen aseiden hallinnan ja viimeistellyn kilpailukokemuksen, valitsen mieluummin suuremman ja vakavamman vaihtoehdon. Jos taas haluan pelin, jonka voi avata ilman vakavaa tunnelmaa ja jossa kanahahmot tekevät jokaisesta yhteenotosta hieman naurettavan, tämä erottuu edukseen.

Vertailu ei silti ole pelkästään ulkoasua. Vakavammissa peleissä otteluiden tasapaino, karttojen luettavuus ja ohjaus voivat tuntua johdonmukaisemmilta. Chicken Gunin kohdalla huumori ja nopea toiminta ovat tärkeämpiä kuin täydellisen kilpailullinen tarkkuus. Se on hyvä valinta, jos hyväksyn pienen kaoottisuuden osaksi viehätystä, mutta huonompi, jos jokainen epätarkka liike tuntuu suunnitteluvirheeltä.

Milloin jokin muu vaihtoehto on järkevämpi?

Jos pelaan puhelimella lähinnä yksin ja haluan edetä omaan tahtiin, valitsen mieluummin yksinpelin, jossa verkkoyhteys tai muiden pelaajien toiminta ei määrää ottelun kulkua. Chicken Gunin joukkueasetelma on sen keskeinen vetovoima, mutta juuri siksi se ei ole paras ratkaisu silloin, kun haluan keskeyttää koska tahansa tai pelata ilman kilpailullista painetta.

Jos taas etsin mobiilissa mahdollisimman tarkkaa kilpailullista räiskintää, vakavampi vaihtoehto voi sopia paremmin. Sellaisessa pelissä ohjauksen ja tilanteiden luettavuuden painoarvo on suurempi kuin humoristinen teema. Chicken Gunin valitsen silloin, kun haluan nimenomaan yhdistelmän kepeää ulkoasua ja joukkueiden välistä toimintaa, en silloin kun yritän löytää puhelimesta konsoliräiskinnän korviketta.

Perheen yhteisellä laitteella päätös riippuu myös pelaajasta. PEGI 12 -ikäraja kannattaa huomioida, eikä hassu kanahahmo yksin ratkaise sitä, sopiiko peli nuorelle. Jos lapsi turhautuu helposti tappioista tai tekee herkästi sovelluksen sisäisiä ostoksia, aikuisen on hyvä käydä ostot ja pelin kilpailullinen luonne läpi etukäteen. Tällöin maksuton kokeilu on järkevä tapa nähdä, miltä peli tuntuu ennen kuin siitä tulee yhteinen tapa.

Mitä kannattaa tietää ennen lataamista?

Android-käyttäjälle vähimmäisvaatimus on versio 8.0, joten aivan vanhimmilla laitteilla peli ei ole vaihtoehto. Uudempi versio 6.0.011 kertoo, että asennuksen jälkeen kannattaa tarkistaa, että käytössä on ajantasainen julkaisu. En kuitenkaan lähtisi tekemään laitteen vaihtopäätöstä tämän yhden pelin perusteella, ellei puhelin muutenkin ole jo käyttöjärjestelmänsä puolesta vanhentunut.

PEGI 12 -ikäraja on hyvä ottaa tosissaan, vaikka kanahahmot tekevät ulkoasusta humoristisen. Toimintapeli ei automaattisesti sovi pienemmälle lapselle vain siksi, että hahmot näyttävät hassuilta. Jos peli tulee perheen yhteiseen laitteeseen, tarkistan itse ikärajan lisäksi sen, miten lapsi suhtautuu kilpailuun ja mahdollisiin ostokehotteisiin.

Myös yhteyden laatu vaikuttaa käytännön kokemukseen verkkopelaamisessa. En lupaa, että jokainen ottelu tuntuu samanlaiselta eri verkoissa tai eri laitteilla. Jos huomaan viivettä, tarkistan ensin oman yhteyteni ja suljen taustalla tarpeettomasti pyörivät sovellukset ennen kuin päätän, että ongelma on itse pelissä.

Yksi avoimeksi jäävä asia liittyy juuri ostosten vaikutukseen kilpailuun. Hinta on tiedossa, mutta pelkkä hintahaarukka ei kerro, ovatko maksulliset hankinnat kosmeettisia, etenemistä nopeuttavia vai otteluihin vaikuttavia. Siksi suhtaudun rahankäyttöön pidättyvästi ja luen jokaisen ostoksen kuvauksen ennen hyväksymistä. Tämä ei vähennä pelin kokeiluarvoa, mutta se estää minua tekemästä liian varmaa lupausta sen kilpailullisesta reiluudesta.

Kenelle suosittelen ja kenelle en?

Suosittelen Chicken Gunia henkilölle, joka haluaa ilmaisen, nopeasti käynnistyvän ja omaleimaisen toimintapelin Androidille. Se on parhaimmillaan silloin, kun suhtaudut otteluihin kevyesti, hyväksyt kosketusohjauksen opettelun ja pidät joukkuepelin pienestä kaaoksesta. Myös kaverin kanssa pelattavaksi se tarjoaa selkeän lähtökohdan, koska viiden hengen joukkueasetelma tekee yhteistyöstä luontevan tavoitteen.

En suosittelisi sitä ensisijaiseksi vaihtoehdoksi pelaajalle, joka etsii tarinavetoista sisältöä, yksityiskohtaista realismia tai täysin varmistettua kilpailullista tasapainoa. En myöskään ostaisi mitään vain siksi, että peli antaa kiireen tunteen. Kokeilisin ensin peruspelin ilmaiseksi, seuraisin omaa viihtymistäni ja tekisin mahdollisen maksupäätöksen vasta rauhassa.

Kaiken kaikkiaan Chicken Gun on minusta onnistunut silloin, kun sitä ei yritä pakottaa vakavan räiskintäpelin muottiin. Sen arvo on nopeassa toiminnassa, hassussa teemassa ja joukkueotteluiden arvaamattomuudessa. Samalla juuri tämä rento pinta voi peittää alleen kilpailullisen paineen ja ostoksiin liittyvät kysymykset, joten pelaajan kannattaa pitää oma rajansa selvänä.

Lopullinen suositukseni on myönteinen mutta harkittu: lataa ja kokeile, jos kanahahmot ja lyhyet joukkueottelut kuulostavat omalta. Pidä ostaminen vapaaehtoisena lisänä, älä etenemisen ehtona, ja vaihda toiseen peliin, jos kosketusohjaus tai epäselvä reiluuden tunne alkaa häiritä enemmän kuin pelin huumori viihdyttää. Paras tapa pelata on pitää hauskaa ilman, että jokainen tappio muuttuu maksulliseksi ongelmaksi.